perjantai 28. joulukuuta 2012

Juhlat senkun jatkuu

Joulu ehti jo mennä, mutta Villa Sulossa on vielä jouluaaton tunnelma,
jouluateria on syöty ja perhe on siirtynyt yläkertaan.
Giorgios-isä tunnelmoi viululla joululauluja

Inmaculada-täti on kietotunut lämpöiseen joululahjahuiviin. Pikku Manuelkin on tullut mukaan juhlimaan, turvallisesti äidin sylissä. Hän sai lahjaksi hienon vedettävän lelun.

Englannin lakut maistuvat pikkupojille myös nukkekodissa

Maria Elenan ilme kertoo mitä hän tykkää uudesta pehmolelustaan. Pimpina sai lahjaksi hienot muotihelmet.  

Herkut vain lisääntyvät pöydällä. Onko tässä jo ylensyönnin vaara?

Carmen-mummokin sai lahjaksi muhkean konvehtirasian.
Jouluherkkuähkyä on liikkeellä isoilla ja pienillä. Sais jo tulla arki ja härkäviikot. :)

perjantai 21. joulukuuta 2012

Vaatteet on mun aatteet

Hyvää Joulua kaikille!

video

Joulun kunniaksi Villa Sulon asukkaat saivat hieman uudistusta ulkomuotoonsa. Työllä ja tuskalla, sillä ompelu ja ylipäätään kankaiden kanssa työskentely on niiiiin vaikeaa minulle.

Inmaculada, keittiön valtiatar, sai uuden essun ja huivin hiuksiin. Kangas tuli joulukalenterista.  Kengätkin hänellä on nyt jalassa, enää ei tarvi kulkea avojaloin. Inma kävi Specsaversilla, mutta siitä ei kannata mainita. On vähän arka paikka hänelle. Jamie Oliverin keittokirjat on kirpparilta ja upeat kuparikattilat, kauha ja haarukkavatkain joulukalenterista, josta on myös makoisa raparperipiirakka.
Giorgios sai vihreän huivin kaulaansa ja kengät lankattiin. Elenalla on uusi pusero ja käsilaukku. Kangas tuli kalenterista. Uudet kengät on hänelläkin.
Lapset istuvat tässä kalenterista tulleilla Nalle Puh -tyynyillä ja kuvassa näkyy myös hieno tilkkupeite. Pimpina sai myös kengät jalkaansa, enää ei varpaita palele.

Carmen sai puseroonsa uudet kalvosimet ja kauluksen. Kävin hetken pois työhuoneesta ja nämä kaksi olivat pistäneet tanssiksi! En raaskinut keskeyttää, tanssikoot nyt, jatkan siistimistä myöhemmin. Katsokaa miten kevyesti jalka nousee! 
Carmen ja Alberto tässä Tanssin pyörteissä. Katso video!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulu on taas, rauha on maas...


Kyllä on hurahtanut joulukuu nopeasti. Aika on mennyt opiskelujen ja kotitöiden parissa ja innostuin "askartelemaan" 1:1 -koossakin. Nyt on Pekan huoneesta tapetit poistettu ja seinät maalattu ja tapetoitu. 

Tänä iltana viimein tuntui, että on aikaa keskittyä nukkekoteiluun. Niinpä availin joulukalenteripaketteja ja aloin siivota Villa Suloa. Ihmeen kova sotku tulee myös minihuusholliin, jos ei huolehdi viikkosiivouksesta. Onneksi koko Gomezin perhe oli auttamassa siivouksessa. 
Niin saimme talon siivouttua ja jouluruuatkin laitettua.
Koko perhe on asettunut jouluaterialle, vauvaa lukuuottamatta.  Keittiö tarvitsisi yhden ison ruokapöydän, mutta nyt mennään vielä kahdella pienemmällä. Pöydät saivat uudet pöytäliinat joulukalenterista tulleesta kankaasta. Tarjolla on kinkkua, rosollia, silliä ja muita herkkuja ja aikuisille viinäkin. Kuin ihmeen kaupalla kaikille riitti lautanen ja lasi ja jonkinlainen ruokailuvälinekin.

Seinällä on kaksi vanhaa, perinteisetä joulutaulua. Astiakaapin sivusta roikkuva kaunis sydänkoriste tuli joulukalenterista. Siinä lukee: Live - Laugh - Love. Siihen pyritään!
Carmenin takana näkyvät liedellä odottavat porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkot (kirpparilta), sekä pekaanipähkinäpiirakka ja karjalanpiirakat (joulukalenterista)



Kalenterista tuli ihania kuivia halkoja  ja mainio tulitikkulaatikko sekä sytykkeeksi vanhoja sanomalehtiä. Ilmoitustaululla näkyvät kortit ovat myös kalenterista. Seinällä oleva lääkekaappi on kirpparilta.

Tässä näkyvät tontut, punainen kynttilänjalka, lumiukko sekä pöytäliina  joulukalenterista kuin myös taustalla näkyvä maljakko, jossa on kukkia.

Joulukukkia pitää tietenkin olla

Villa Sulon joulukuusi. Kuusessa on koristeita myös joulukalenterista, mm. mainio piparkakku-ukko. Kukahan sen saa syödä? Myös paperilinnut ovat kalenterista. En kyllä saisi itse näprättyä noin pieniä ja tarkkoja. Nojatuolissa oleva tyyny on myös joulukalenterista.
 Olohuoneen pöydällä on tarjolla makeita herkkuja ja jälkiruokaa. Taustalla kirpparilta ostettu juustotarjotin. Myös  marmeladikaramellit ovat kirpparilta. Kaikki muut herkut, kynttilä ja pöytäliina joulukalenterista. Kunhan väki on saanut jouluaterian syötyä, voidaan siirtyä olohuoneeseen jatkamaan herkuttelua.


Vielä lähempi kuva tulitikkulaatikosta. Ei onnistuis minulta vastaavan tekeminen!

Joulukalenterista tullut söpö kranssi löysi paikkansa kirjakaapin ovesta.

Käydään vielä ullakolla. Joulukalenterista tuli 2 mahtavaa oluttölkkiä. Myös tarjottilmella oleva isoin pullo on kalenterista. Giorgios kiittää!
Sitten tuli vielä lisää lukemista, mikä on aina hyvä homma lukutoukkaperheelle. Jännittävän näköisiä opuksia, minkähän lukisi ensin? Ja Mustanaamio, heti täytyy katsoa kerhosivut!


Kiitos kaikille joulukalenteriylläreitä lähettäneille! Vielä on joitakin avaamatta tai laittamatta paikoilleen. Hyvää Joulun odotusta!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulua odotellessa

Ensimmäinen joulukalenteriswap

Mehevän muhkea joulukalenteri
Paketit menivät iloisesti sekaisin ja numerot myös. Jännitys on sitäkin suurempi. Vähän hirvittää itse lähettämäni vaatimattomat lahjat...

Luukut 1-2
Klikkaa tästä ja kuuntele poikieni ja heidän kaverinsa tekemä joulubiisi :D

Isoisä hieman isossa tonttulakissaan ja lapsoset ja koira kerjäämässä karkkia Taustalla  samanlainen gobeliini kuin mummuni seinällä on.  Sitä oli niin kiva lapsena katsella, että piti saada se myös Villa Sulon seinälle.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Aamupäivää Villa Sulossa

Tänään on vapaapäivä kaikilla. Aamiainen on juuri syöty. Mitä asukkaat puuhailevat?
Keittiössä Diego on juuri lopettanut aamupalan. Perheen kultainennoutaja seuraa mitä Inma-täti tekee.  Kärsivällisyys usein palkitaan makupalalla.


Donna Carmen on lähdössä ostoksille. Ehkä hän käväisee torilla näin aurinkoisena päivänä. Siellä näkee aina tuttuja,  joiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan.

Isoisä Alberto nauttii aamun sanomalehdestä  ja  radion aamuohjelmasta.  Perheen villakoira  pitää isoisää silmällä.  Koskaan ei voi tietää milloin isoisä lähtee aamukävelylleen, täytyy olla valmiina.

Maria Elena on myös lukemassa. Hänellä on sängyssään kaksi uutta ihanaa pöllötyynyä. Ehkä kohta voisi lähteä leikkimään pihalle.

Täälläkin luetaan sanomalehteä! Pimpina on tutkimassa levykokoelmaa. Saisikohan Madonna vähän vauhtia tähän uneliaaseen tunnelmaan? Taustalla näkyy uusi kirjakaappi, joka on täynnä lukemista. Tämähän on oikea lukutoukkaperhe.

Elena-äiti on ompelemassa. Hänellä on uusi ompelupöytä ja -kone ja paljon  lankoja ja mallinukkekin. Taustalla näkyy myös liinavaatekaappi, joka on vielä tyhjillään. Manuel-vauva on nukahtanut ompelukoneen surinaan.
Tässä Inmaculada-täti esittelee uusia hienoja harjojaan. Nyt pysyy keittiö varmasti puhtaana. Näin isossa perheessä riittää siivoamista, mutta Inmaltahan se käy käden käänteessä. Hän on oikea touhuntoosa.



Kiitos kaikille lukijoille kommenteista! Yritän tässä pikkuhiljaa opetella blogin pitämistä.Kuvissa näkyy taas paljon nukkiskirpparilta ostettuja aarteita.





perjantai 9. marraskuuta 2012

Kukkaloistoa

Oliko nyt marraskuu? Villa Sulon pihalla on kesä kauneimmillaan. Isoäiti Carmen rakastaa kukkia ja se näkyy.


Villa Sulon kukkaloisto on isoäiti Carmenin käsialaa. Diegolla on uusi polkupyörä (lego). Krokettipeli on  kirpparipalstan löytöjä. Luuta on tehty tuijanhavuista ja hammastikusta. 


Vielä riittää ikkunoita, joille laittaa lisää kukkalaatikoita. Ikkunoissa näkyvät verhot on tehty tapettipapereista. Kun ei neula oikein pysy kädessä on pakko käyttää mielikuvitusta.

Donna Carmenin pelargoniat ja uusi kastelukannu. Ikkunassa näkyvät siniset verhot on kirpparipalstan löytöjä.

Isoisä Albertokin on tullut parvekkeelle juttelemaan keinussa istuvan Diegon kanssa. Tänään jalat ovat vähän parempana ja pojanpojan seura piristää aina. 
Suurin osa kukista on tilattu Doloresista http://www.dolores.fi/kauppa/. Pelargoniat olen tehnyt itse ja asetelmissa olevat punaiset, oranssit ja vaaleanpunaiset gerberat. Kukat on istutettu itsekovettuvaan massaan ja päälle on liimattu mullaksi kahvia. Kukkalaatikot ovat pahvia ja muut istutusastiat erilaisia korkkeja. Parvekkeella näkyvä linnunpönttö on paperiprintistä taiteltu.

torstai 8. marraskuuta 2012

Mithään en oo osthanuth...

Nukkekoti-innostus pääsi tänä syksynä vauhtiin, kun jäin opintovapaalle. Kun vielä saatiin työhuonetta rempattua niin, että on kunnolla työtilaa, eikä tarvi keittiön pöydän ääressä äherää, niin mikäs sen mukavampaa kuin näprätä jotain sormissaan samalla kun miettii vaikka vektoreita.. Päätin etten haaskaa rahaa, vaan käytän askarteluun kaikkea mitä kotoa ja luonnosta löytyy. Jaksoin sinnitellä lähes kuukauden...

 Kirpparipalstalta ostettuja herkkuja
Doloresin tilaus. Villa Suloon saapui myös villakoira! 
Kaikenlaista tarpeellista tavaraa kirpparipalstalta sekä Nukkekoti ja lelun verkkokaupasta. Kamalaa etten ollut ymmärtänyt aikaisemmin mitä kaikkea Gomezin perhe tarvii. 

Tyynysotaa! Kirpparipalstan taitureiden teoksia.
Astiakaappiin täydennystä

Mutta eikös se oli hyvä, että suosii suomalaista ja ostaa kotimaista ja varsinkin itse tehtyä.. Tai ainakin sinne päin! Olen muuten oppinut tunnistamaan postiauton äänen jo kaukaa, kun kääntyy meidän kadulle. Vielä vois Sulon opettaa ilmoittamaan kun posti on tullut.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Villa Sulon tarina alkaa

Syksyllä 2010 meillä odotettiin vauvaa. Nimittäin toyvillakoiravauvaa. Odottavan aika on pitkä.. Oli pakko keksiä jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä kuin odottaminen. Niinpä päätin toteuttaa elämäni haaveen ja hankkia nukkekodin. Sen verran meni metsään, etten tajunnut mitään mittakaavoista. Niinpä nukkis on 1:12 kokoa ja huonekalut on sitten suunnilleen lundbykokoa (1:16, 1:18). Mutta eipä se ole menoa haitannut. Mutta nimen taustalla on siis tämä pikkuherra, nyt jo parivuotias kova jätkä. Nytkin kuorsaa pedissään tuossa jaloissa.

Pikku-Sulo ekan pesun ja kuivauksen jälkeen


Pieni koiruus, on suuri vääryys
jollet raaputa korvan takaa

kun meikäläinen makaa

Wof wof woffeli wof

Raaputa nyt leuan alta
se tuntuu, niin mukavalta

-Jukka Virtanen

Kaikki alkoi siitä kun mä nukkekodin sain...

Se oli joskus 70-luvun puolivälissä. Yksi ovi meillä kotona olikin lukossa! Kurkin avaimenreiästä ja mitä näinkään: nukkekoti! Siinä oli 2 kerrosta. Joitakin huonekalujakin oli paikoillaan. Kävin joka päivä salaa kurkkimassa tätä ihanuutta, jota olin toivonut joulupukilta. Jouluaattona sen sitten sain ja monta pakettia kalusteita myös. Kissa tunki itsensä taloon, tietenkin. Kissat rakastavat nukkekoteja, sen tietää jokainen nukkishöperö.

Siitä se sitten lähti eikä paluuta entiseen ole ollut. Vuosien taukoja on ollut välillä, kun olen yrittänyt kieltää tämän "taudin" olemassa olon. Nyt olen viimein tullut kaapista ja voin rohkeasti tunnustaa: Olen Minna ja olen nukkekotiholisti. 

Tuossa on ainoa kuva lapsuuden nukkekodistani. Käsittääkseni se on Lundby economy eli hyvin riisuttu malli. Keittiön siniset kalusteet ovat tallessa, samoin yläkerran vaaleanpunaisen huoneen kalusteet. Pikkutavaroita on myös, mm. naapurin pojalta saatu tinasotamies on edelleenkin nukkekotini koristeena. Mika yritti perua ja saada tinasotamiehen takaisin mutta en antanut. Olisikohan muuten enää tallessa.. Katselin maailmaa minisilmin jo lapsena ja haalin pikkuesineitä mimitalouteeni. Postimyyntiluetteloista leikkelin taulujen, kellojen ja verhojen kuvia. Se oli aikaa ennen internetiä.