torstai 19. joulukuuta 2013

Vihreää joulua

Talven keskellä tuli ikävä kesää. En tykkää juurikaan talvesta, sen vuoksi Villa Sulossa ja sen ympäristössä on aina kesä ja lämmintä. Tilasin pienoismallikaupasta tekonurmea ja tänään viimein nurmikko tuli postissa.


Yhdestä palasta riitti ihan kivasti nurmikkoa koko alueelle.

Jouluateria maistuu vihreyden keskelläkin. Taustalla näkyy kasviasetelmia jotka olen tehnyt oasis-sieneen tökkimällä.




Taaimmaisena oleva puu on akvaariotarvike. Kuvassa näkyvä kuusi on muovia ja tuunattu järjätyllä jäkälällä.

Sulolaiset saivat myös auton, Se löytyi Haaparannan Jala-lelukaupan loppuunmyynnistä. Vuosimallia -54 oleva Peugeot. Ovet ja konepelti aukeavat.

Iskä tarkistaa vielä öljyt
Jännittävä eka autoajelu!

Inman ja Kenin piparisouvi. Lähetin tämän kuvan Ilta-Sanomien jouluvalmistelukuviin. Ken haluaa pipareihin myös suklaata. Liekö joku amerikkalainen juttu.

Iso-Iita on sisustanut kamariaan kotiseudun muistoilla. Kuvassa Nivalan kirkko ja Kyösti Kallio sekä latomeri kotiseudulta. Niin ja Nivala-rinki vaakunassa.

Iitalla on myös lukemista kotiseuvulta: Urpelan Sepon kirjoja. Nivalalehti tulee hänelle myös. Pasi Kauniston Lakeuden kutsua on joskus niin mukava kuunnella, samoin Anssi Tikanmäen Aamu lakeuksilla. Auttaa jos koti-ikävä iskee. Vaikka kyllä Iita viihtyy etelän lämmössä. Tekee hyvää vanhoille luille.

Tämmösiä vähän sekalaisia otoksia tällä kertaa.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulun odotusta...

Joulun kunniaksi ja vähän myös siksi, että hävetti työhuoneen sotku, sain siivottua nukkekodit ihan kokonaan. Ja voin sanoa että siinä väsyy ihan yhtä paljon kuin 1:1-siivouksessa. Joku on saattanut miettiä ovatko Mini-Market ja Pikku-Wanha vielä toiminnassa. Useampi kuukausi meni niin ettei kaupat olivat kiinni mutta nyt taas saa tuoreita vihanneksia ja leipää ja lukemista.


Luomuvihanneksia myytävänä. Kahvila lopetettiin mutta samoja ihanuuksia voi ostaa kaupan pullatiskiltä.

Onko maito lopussa vai pitäiskö ostaa pari saunaolutta? Laadukasta naudan jauhelihaa olis tarjouksessa.

Herkkutiski

Uunituoreita

Diego unohtui lukemaan Mustista

Ja kukas se siellä! Vähän on hämmentyneen näköinen nuori neiti. On nimittäin eka työpäivä ja eka työpaikka. Apuva!
Mummolassa on menossa torttusouvi. Carmenilta se onnistuu. Naiset ovat päättäneet valmistaa jouluruuat porukalla.

Nurkassa ihana kaappi, jonka bongasin nukkiskirppikseltä. Ja jääkaappikin on saatu hankittua.

Täällä sitä muistellaan menneitä. Vähän näyttää olevan myös haukkapalaa tarjolla.

Carmen siirsi ruokailun eteisaulan puolelle joulunajaksi. Aamiaiskattaus.

Inmaculada tekee pipareita. Niistä tuleekin tänä vuonna aivan upeasti koristeltuja. Eikä lopu kesken.

Ken lepää, hän kävi Giorgioksen kanssa hakemassa aamulla kuusen. Tuli siinä tehtyä pari mottia halkojakin.

Elena on nukuttamassa Manuelia. Samalla voi hörpätä kahvit ja vähän herkutella. Ja lukea kirjaa. Ihanasti aurinko lämmittää.

Maria-Elena on lähdössä iskän kanssa ajelulle

Inman ja Kenin kammari ja wc saivat valot

Iitan kamari

Iita on aika herkkusuu. Jaa, kuka ei tästä porukasta olis.. Aina on ruoka-aika ja jos sattuu loppumaan ruoka niin kaupasta saa lisää aineksia. Keitämmekö potut? Kahavit ainaki juuaan!

Tänä vuonna jouluateria syödään ulkona. Väkeä on niin paljon. Onneksi Villa Sulo sijaitsee jossain lämpimässä paikassa. En ole sitä Google mapsillä vielä löytänyt. Mutta mukavan leppoisat tuulet siellä käy eikä tietoakaan kaamosmasennuksestta

Jälkiruokaherkkuja

Koko kylä

Stressitöntä joulunodotusta itse kullekin säädylle!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Iso-Iita se laivaan nousi Saimaan kanavalta juu

Ja eilen illalla meille se tuli kauhean muuttokuorman kanssa, juu.

Uutta nukkea pukkasi, oli hautunut mielessä jo kauan. Eilen sitten aloin loihtimaan, mutta mikä lie smurffinlaki iski, kun kaikki meni pieleen. Yritin tehdä oikein hienon pään, ekan jossa olis kolmiulotteisena silmät ja huulet ja sieraimet ja kaikki. Ensinnäkin siitä tuli ihan liian suuri. Mutta sitten unohtu laittaa rautalangat paikoilleen päähän ja käsiin ja jalkoihin. Otin paistokset uunista kesken, työnsin rautalankaa strategisiin kohtiin ja eiku takas uuniin. Ja mitä ma näen, pellillä on levällään halkinaiset kantapäät, katkenneet kädet ja murtunut kallo.

Voi itku, ikuisuuden kestänyt tuherrus mennyt hukkaan. Ei voinut antaa periksi, kyllä siitä piti vielä eläjä saada. Otin aseeksi kuumaliimapyssyn, kursin kallon ja raajat jotenkin kasaan. Mutta ei siitä ihan sitä tullut mitä olin ajatellu. No meikillähän saa paljon aikaan ja kun tukka on hyvin niin kaikki on hyvin.

Päätin, että nukkumaan en mene ennen kuin tyypillä on jonkinlainen ihmishahmo. Vaatteet syntyi pikapikaa kuumaliiman avustuksella. Vauhdissa meni kädetkin väärin päin, peukalot osoitti tulosuuntaan. Revin kädet irti ja kiinnitin uudestaan. Päähän lätkin myös kuumaliiman päälle hiuksia, joilla peitettiin pahimmat arvet.

Niin syntyi Isabella Rymättylä, lempinimeltän Iso-Iita. Iitan pää on aika suuri ja on hänellä romuluiset kädet ja jalat. Mutta Villa Sulon ympäristöön on kaikenkaravaiset otukset tervetulleita. Ei tarvi olla missin mitoissa.

Iita on ollu nuorena tyttönä uitossa ja tottunut kovaan työntekoon. On ollut piikana ja sitten sitä piti koettaa onneaan Ameriikassa asti. Koti-ikävä iski, ja Iitan palattua Suomeen kosi eräs suutari oikopäätä komeaa neitiä. Valitettavasti liitto oli lapseton ja nyt Iita onkin ollut leskenä toistakymmentä vuotta. Muistona on Arvi-vainaan tekemät mukavat kengät, joissa on leveä lestit ja pehmeä nahkapohja.

Iita on justiinsa saapunut matka-arkkujen kanssa

Iita on aikonaan kiertäny Ameriikat ja Ruohtit, ja niiltä ajoilta on nämä vanha matka-arkut. Niissä on monenmoista muistoa. Sitä tuli oltua palvelijana Kanatassa asti hienoissa herrasväissä.

Ristus mikä reissu. Jalat on aivan ajettunu ja roppaa reppii joka puolelta


Iitan kädet on liimattu hihaan ja hihat mekkoon. Iita saa olla aikalailla tumput suorina, mutta vanaha ihiminen joutaa jo olla nuorempien passattavana.

Iita ei oo ikinä työtä vieroksunu, mutta kyllä hän tykkää myös nauttia. Joka viikko käy kampaajalla ja arkenakin käyttää koruja. Varsinkin miesvainajalta saatua rintarossia, jonka kivi on kaukaa Afriikasta asti.

Kyllä tekkee hyvvää vähä oikasta roppaa. Ei sitä oo niinku ennen ku jakso tanssata läpi yön niin että helemat heilu.

Antaapa Iitan levätä, minä siivoan työhuoneen sotkut. Kun vaan syntyis se nukke jota toivon... Ehkä se vielä.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Nyt virkataan!

Vaikeimpia asioita mitä tiedän on virkkaaminen. En ikinä oppinut sitä koulussa kunnolla eikä opettajakaan oikein osannut opettaa minulle vasenkätiselle. Mutta nyt mulla on ihana anoppi, joka on ollut kannustava opettaja, samaten nuorempi poikani on neuvonut ja opastanut äitiä virkkaamisen saloissa. 


Maria Elena sai liivihameen, liivin ja baskerin päähänsä. Ja uudet lettinauhat. Hän on noin 6 cm pitkä eli aika pikkuruinen tyttö.

Ken Wood sai baskerin ja sukkahousuista tehdyn kaulaliinan. 

Myös Pimpina sain baskerin. Pöydällä herkkuja, tyttöjen tekis mieli jo ottaa.

Manuel sai virkatun makuupussin. Tutti on tehty hamahelmestä ja pyöreästä helmestä. Manuel on noin 3 cm pitkä vauveli.

Diegolla on uusi villapaita ja Albertolla liivi. Alberto tarjoaa vihreitä kuulia. Albertolla on upea hattu, Nukkekotikirppiksen löytöjä.

Carmenilla on uusi liivi ja käsilaukku, joka kulkee mukana joka paikassa, vähän kuin Muumimammalla. Inmaculada sai myös uuden liivin

Inman liivi. Uhkeat muodot vaativat muutama ylimääräisen silmukan =D
Inmalla on jo kova hinku leipomaan jouluherkkuja.

Minisakki koolla

tiistai 29. lokakuuta 2013

Mummolan alakerta ja sen asukkaat

Ostin joku aika sitten Lundbyyn alakerran ihan uutena. Ensin ajattelin että siihen tulisi kauppa tai kahvila. Mutta sitten Inmaculada alkoi puhua että haluaisi Kenin kanssa oman kämpän. Vaikka vasta remontoitiin hänelle oma huone Villa Suloon. No, minä en pysty sanomaan nukeille ei. Kauan meni kyllä pähkäillessä huonejärjestystä. Onneksi nuorelleparille sopi se, että käyvät saunassa Villa Sulossa ja suihkussa Mummolassa.


Tässä kuvassa alakerran isompi huone. Sen alkuperäiset seinät ovat todella kirkkaankeltaiset, ei yhtään minun makuun. Mutta ikkunat saa auki, se on kiva! =)

Pienempi huone on myös tosi räikeä. Tapetointia tiedossa.

Pikku wc täytyy tähän asuntoon tehdä, tässä vähän tilpehööriä lavuaarin rakentamisesta: massaa, neppareita, nappeja, pilli, helmiä yms.

Makuuhuoneessa on nyt uudet tapetit. Sänkyä ei vielä ole, Inma ja Ken pötköttävät patjalla rankan tavaroiden roudauksen jälkeen.

Olohuoneesta tuli ruusutarha. 

Makuuhuoneen yhteydessä on värikylläinen wc.

Ison huoneen toiseen päähän tuli Inmalle kokkaunurkka. Tänne tarvitaan vielä lisää työtasoa että mahtuu kunnolla leipomaan.

Koko alakerta

Oma koti kullan kallis <3